Hoidettava ne on hepankin hampaat

Tiesitkö, että hevosella on enimmillään 44 hammasta? Aivan kuten ihmisillä, hevosellakin on ensin maitohampaat ja sitten sille tulee pysyvät rautahampaat. Hevoselle saattaa myös puhjeta ns. sudenhampaat, jotka ovat vähän kuin ihmisen viisaudenhampaat: syömisen ja suun toiminnan kannalta tarpeeton jäänne menneisyydestä, pahimmillaan hyvinkin ongelmalliset. Sudenhampaat poistetaan yleensä hevosilta, sillä ne aiheuttavat kipua hevosen suuhun silloin kun käytetään kuolaimia.

Kirppu ei raspauksesta(kaan) stressaa...

Terveet ja hyvin hoidetut hampaat ovat hevoselle yhtä tärkeät kuin ihmisellekin. Jos hampaita ei hoideta asianmukaisesti, se saattaa vaikuttaa hevosen yleiskuntoon hyvinkin haitallisesti.

Hevosella saattaa olla kipuja, se voi olla yhteistyöhaluton ja väsynyt, karvapeite on huono, hevonen voi laihtua jne. Hoitamattomat hampaat saattavat myös aiheuttaa ongelmia esim. ruuansulatukseen, pahimillaan ne voivat jopa aiheuttaa ähkyn. Niinpä hammashuolto on hevosen hyvinvoinnin kannalta olennaista, olipa se hepasta miten vastentahtoinen toimenpide tahansa.

Esimerkki hammasraspista

Masolla hevosten hampaat hoidetaan säännöllisesti. Hampaat on hoidettava vähintään kerran vuodessa, Mason hevosista suurimmalla osalla hampaat raspataan kaksi kertaa vuodessa, mutta jokainen hevonen hoidetaan yksilöllisen tarpeen mukaan.

Hevosen hampaat ovat pisimmillään n. 10 cm pitkät, ja ne työntyvät vuosittain ulos leukaluusta 2-3 mm eli suunnilleen sen verran kuin mitä ne kuluvatkin. Hevonen saattaa tehdä syödessään jopa 100 purentaliikettä minuutissa ja toisin kuin ihminen, hevosen puruliike tapahtuu sivusuunnassa eli se jauhaa ruokansa ensi yhdellä puolella ja vaihtaa sitten purennan toiselle puolelle.

Jos hevosen hampaat kuluvat epätasaisesti tai niihin tulee piikkejä, hampaat pitää raspata. Viereisessä kuvassa on käsiraspi, jolla tehdään perushammashoito, silloin kun mitään erityisiä ongelmia hevosen suussa ei ole.

Hevoset ovat tässäkin mielessä yksilöitä ja reagoivat aivan kuten ihmiset hammaslääkärissä: osa ei ole millänsäkään vaan seisoo kaikessa rauhassa ja antaa hoitaa hampaansa ilman mitään temppuja. Toiset ovat rauhattomia ja pyrkivät väistämään suuhun menevää raspia kaikin keinoin. Ja sitten on ne hepat, joiden hampaat hoidetaan Laukaan kliniikalla joko siksi että hampaiden hoito on niiden mielestä niin epämiellyttävää, että hevonen tarvitsee esim. rauhoittavaa lääkitystä tai siksi, että hevosella on laaja-alaisempaa toimenpiteitä vaativia hammasongelmia.

Viime lauantaina osa hepoista pääsi hammashuoltoon. Oli mielenkiintoista seurata kuinka erilailla ne reagoivat toimenpiteeseen. Siinä missä Jouko puhisi, pakitti ja teputti koko ajan yrittäen välttää raspia viimeiseen asti, Kirppu (kuvissa) oli kylmän rauhallinen koko toimenpiteen auki. Näki kuinka se sivusilmällä seurasi tapahtumia ympärillään, mutta antoi tehdä toimenpiteen kaikessa rauhassa.

Raspaus kestää keskimäärin 5-10 min riippuen siitä kuinka rauhassa hevonen antaa toimenpiteen tehdä ja tietysti myös siitä, kuinka paljon raspattavaa on. Rauhallinen hevonen hoidetaan joko karsinassa tai esim. ovessa, niin että se on kiinni molemmilta puolilta. Rauhattomampi hoidettava pidetään yleensä kiinni molemmilta puolilta, samalla kun sille jutellaan ja rauhoitellaan silittäen. Tässä tilanteessa raspauksen epämiellyttävä kokeva hevonen pääsee liikkumaan tarvittaessa eikä vahingoita itseään, jos se esim. yrittää riuhtaista itsensä irti.

Näissä kahdessa kuvassa näkyy Kirpun suussa oleva suunavaaja, jota myös elevaattoriksi kutsutaan. Tällä laitteella saadaan hevonen pitämään suunsa auki toimenpiteen ajan ja varmistetaan ettei heppa nappaa hampaillaan kiinni raspin varteen ja laita suutaan kiinni kesken kaiken.

Jos haluat lukea lisää hevosten hampaiden hoidosta, tässä muutama linkki:

Eläinlääkäri Kati Tuomola kertoo hevosten hampaiden hoidosta

Hevosen hammashoito on tärkeä osa perusterveydenhuoltoa

Hevosen hammaskartta ja iän määrittäminen hampaista

Talviterveisiä tallilta

Nyt kun kevätauringon säteet jo lämmittävät ja antavat maalispakkasten lomassa lupauksen tulevasta keväästä ja kesästä, on aika katsoa hieman taaksepäin kuluvaan talvikauteen.

Tämä talvi on ollut ratsastuskoulun näkökulmasta hyvä: kovat pitkäkestoiset pakkaset ovat loistaneet poissaolollaan ja arki on pyörinyt ilman suurempia kuperkeikkoja. Hevoset ovat nauttineet ulkoilmaelämästä tarhassa säästä riippuen enemmän tai vähemmän topattuina ja loimitettuina. Nyt kun päivät pitenevät, pitenee myös hevosten tarha-aika, valoisa aika hyödynnetään ulkoillen.

Ihan pelkkää ulkoilua ja kavereiden kanssa tarhassa käyskentelyä ei hevosten elämä tietysti talvellakaan ole: hepat tekevät töitä eli osallistuvat tuntityöskentelyyn, niitä harjoitetaan välillä liinassa ja osa käy myös valmennuksissa. Arkipäivisin on myös Ninnun yksityistunteja.

Tallilla vierailee myös säännöllisesti kengittäjä sekä eläinlääkäri. Hevosten terveydestä huolehditaan antamalla niille määräaikaisrokotukset, tarkistamalla ja tarvittaessa hoitamalla hampaat sekä tarkkailemalla päivittäin niiden yleiskuntoa. Aivan kuten ihmisilläkin, joillakin hevosilla on erikoisruokavalio. Joku ei saa lainkaan kauraa ja esim. Tero ei saa syödä porkkanoita. Jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa havaitaan, kutsutaan lääkäri apuun. Onneksi hevoset ovat olleet hyvin terveitä tänäkin talvena.